Eme-sivu

The moon is out there!

EME (Earth-Moon-Earth) tarkoittaa kuun käyttämistä passiivisena radiosignaalien heijastimena. Periaatteessa kahden missä tahansa maapallolla sijaitsevan aseman on mahdollista pitää keskenään yhteys käyttäen kuuta passiivisena heijastimena - edellyttäen tietenkin kuun olevan näkyvillä samanaikaisesti kummassakin paikassa.

Kuuheijastusta käytettiin ensimmäiseksi tieteellisiin tarkoituksiin maan ja kuun välisen etäisyyden mittaamiseen. Ennen keinotekoisten maan kiertolaisten eli satelliittien aikaa kuuheijastus oli pienimuotoisessa sotilaallisessa viestintäkäytössä. Nykypäivänä kuuh eijastusta käyttävät vain radioamatöörit harrastus ja kokeilu mielessä.

Matalin varteenotettava eme-kokeiluihin soveltuva taajuusalue on 50 MHz. 50 MHz eme-yhteyksiin tarvitaan 14 dB:ä vahvistuksen omaava antenni ja 2000 W tehoa. Pienin riittävä antenni on yksi pitkä (yli 10 m) yagi-tyyppinen antenni.

Suosituin radioamatööritaajuusalue eme-kokeiluissa on 144 MHz alue. Tällä alueella eme-yhteyksiin tarvittava 1000 W teho ja 20 dB:ä vahvistuksen omaava neljästä yagi-tyyppisesta antennista koostuöa antenniryhmä ovat kohtuullisen helposti realisoitavissa. Kaikki tarvittavat laitteet ovat kaupallisesti saatavilla.

432 MHz alue on myös suosittu eme-bandi. Tällä taajuusalueella tarvittava teho on 500 W ja antennivahvistus 23 dB:ä. Yksinkertaisimmillaan 432 MHz alueen eme-antenni koostuu neljästä pitkästä tai kahdeksasta lyhyemmästä yagi-tyyppisestä antennista.

1296 MHz alueella ja ylemmillä taajuusalueilla ainoa järkevä antenni on paraboloidi peili. Tarvittava antennivahvistus 1296 MHz alueella on 30 dB:ä. Tällaiseen vahvistukseen on mahdollista päästä 3m halkaisijaisella peilillä. Tarvittava teho on 200 W. Ylemmillä taajuuksilla tarvittava antennivahvistus kasvaa, mutta peruslähtökohtana voi edelleenkin pitää 3 m halkaisijaista peiliä ja yli 50 W tehoa. Suurilla taajuuksilla käytetään tyypillisesti amatöörien itsensä rakentamia laitteita erityisesti lähetin ja vastaanotin ketjuissa sekä itse antennissa kaupallisten ratkaisujen puuttuessa tai ollessa erittäin kalliita.

EME-yhteyksissä tarvittavat tehot edellyttävät Suomessa erityistä telehallintokeskuksen myöntämää korotetun teh on lupaa. Toistaiseksi noita lupia on saanut maksutta muutaman kuukauden käsittelyajoilla lähes kaikille 30 MHz yläpuolisille taajuusalueilla lukuunottamatta 50 MHz ja 1296 MHz taajuusalueita ja keskellä suurehkoa asutuskeskusta sijaitsevia asemapaikkoja.

OH3TR:n antennivarustus mahdollistaa periaateessa eme-yhteyksien pitämisen 50 MHz, 144 MHz, 432 MHz, 1296 MHz ja 5760 MHz taajuusalueilla.

50 MHz taajusalueella kerhon 12 elementtinen yagi-tyyppinen antenni periaatteessa mahdollistaa eme-yhteydet, mutta tehovahvistimen ja korotetun tehon luvan puuttuminen sekä kohtuullisen hankala häiriötilanne eivät kokeiluja mahdollista.

144 MHz taajuusalueella kerhoasemalla oleva 144 MHz alueen tiltattava (antennin kääntö myös elevaatio eli korotuskulma suunnassa) nelikko mahdollistaa kokeilut, mutta jälleen tehovahvistimen ja korotetun tehon luvan puute sekä erittäin hankalat tietokoneiden aiheuttamat häiriöt estävät kokeilut.

432 MHz taajuusalueella vesitornin kilpailuaseman 4 x 40 elementtien antenniryhmä mahdollistaa eme-yhteydet ja lisäksi vesitorniin sekä kerholle on olemassa tarvittava korotetun tehon lupa. Vesitornin kilpailuasemalta löytyy myös 500 W tehovahvistin. Toistaiseksi yhtään yhteyttä ei ole pidetty, mutta sen sijaan muutama eme-asema on kuultu. Pahin rajoittava tekijä lienee tiltin puute eli yhteyäet ovat mahdollisia vain kuun ollessa lähellä horisonttia.

1296 MHz taajuuaalueella sekä vesitornin kilpailuaseman 4 x 55 elementtinen antenniryhmä että kerhoaseman 3m halkaisijainen paraboloidipeili mahdollistavat yhteydet. Vesitornin antenneista kuitenkin puuttuu tilttausmahdollisuus. Antenniryhmällä onkin vain kuultu eme-asema. Sen sijaan kerhoaseman peili on varustettu myös tilttauksella ja tällä antennilla onkin pidetty kolme eme-yhteyttä. Radiona toimi ICOM 970 E, tehovahvistimena 2 x 2C39 triodiputkilla tehty 100W vahvistin ja etuvahvistimena 0,5 dB kohinaluvun omaava MGF 1302 GaAsfetillä rakennettu vahvistin. Vasta-asemina olivat OE9ERC ja OE9XXI Itävallasta sekä OZ4MM Tanskasta.

5760 MHz taajuusalueella on eme-yhteyttä kokeiltu useita kertoja, mutta huonolla menestyksellä. Antennina on toiminut sama 3m halkaisijainen paraboloidi peili kuin 1296 MHz alueella (varustettuna toki taajuusaluekohtaisella syötöllä). Radiona on toiminut DB6NT -tyyppinen transvertteri eli laite joka lähetettäessä konvertoi matalemman välitaajuuksisen signaalin ylös mikroaaltotaajuuksille ja edelleen vastaanotettaessa mikroaaltotaajuisen signaalin alas 144 MHz välitaajuudelle. Tehovahvistimena on toiminut kulkuaaltoputki -tyyppinen mikroaaltovahvistin (15 W tehoa) ja öastaanotossa 1 äB kohinaluöun omaaöa GaAsfetillä rakennettu vahvistin. Suurilla mikroaaltotaajuuksilla ongelmaksi muodostuu antennin suuntaus kohti kuuta. 3m paraboloidiantennin suuntakuvio on 5760 MHz taajuusalueella +- 0,7 astetta (3 dB pisteet). Suuntauksen tarkkuusvaatimus onkin 0,5 asteen luokkaa. Käytössä oleva monikierrospotentiometreihin, operaatiovahvistimiin ja kierokäämimittareihin perustuva suunnannäyttö riittää muutaman asteen tarkkuuteen eli olemmekin käyttäneet optista tähtäystä. Valitettavasti tähtäinputken käyttö on mahäol lista vain kuun näkyessä visuaalisesti eli systeemin toimivuus riippuu täysin säätilasta.

Lukuisista ongelmista huolimatta kirvestä ei ole vielä heitetty kaivoon eli kokeiluja jatketaan. Ehkäpä osa eme-kokeilujen viehätystä onkin juuri homman vaativuus ja vaikeus.

Kuva Jannesta tarkistamassa syöttöä ja transvertteria
EME linkki

Kohdista linkkisi .shtml-tiedostoihin .html-tiedostojen sijaan, kun linkität OH3TR:n sivuille. Kiitos!

Team OH3TR - Simply the Best